Olin eilen pyöräilemässä, lapsi mukana menossa pyörän takana. Tänään kävelin kauppaan, lapsi fillaroi vierellä omalla menopelillään. Toisille tämä on arkipäivää, mutta minulle tämä oli iso askel. En ole pyöräillyt ainakaan kahteen vuoteen. Kuntoni ei ole ennenkään ollut mitään fitness-tasoa, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen onnistunut karsimaan liikunnan lähes kokonaan elämästäni. Kärryttelylenkkejä tuli tehtyä vielä silloin, kun lapseni istui tyytyväisenä rattaissa. Mutta jotenkin liikunta on vain jäänyt.
Olen arastellut liikunnan aloittamista ja sen tosiasian kohtaamista, että kuntoni on surkea. Muutaman kilometrin polkemisen jälkeen reidet olivat hyytelöä ja pienempikin ylämäki sai puuskuttamaan. Mutta nyt on hanat auki! Ja nyt en tee suunnitelmia siitä, kuinka monta kertaa viikossa alan polkea ja kävellä, niin kuin olen ennen tehnyt. Jälleen kerran, siitä seuraisi vain pettymyksen tunne, jos en pysy tavoitteessa. Tämä laihdutus on hyvän olon laihdutusta, syödään ja liikutaan fiiliksen mukaan, kaikkea kohtuudella.
Liikuntaa tulen harrastamaan lapsen ehdoilla. Lapsenvahtiin on mahdollisuus aika harvoin ( ja silloin olen kyllä menossa tukkaputkella elokuviin, teatteriin tai vaikka konserttiin ystävien kanssa liikunnan sijaan...). Kun on yksin, ei voi lähteä lenkille lapsen päiväuniaikaan tai illalla, kun lapsi jo nukkuu. Kaikenmaailman jumpat jäävät myös väliin, vaikka isoissa kuntokeskuksissa onkin ilmaisia lapsiparkkeja. En vain halua laittaa lasta hoitoon enää tarhapäivän päätteeksi jumppani takia. Ja viikonloppuihin en halua mitään aikatauluja. Kenties Zumba vielä raikaa olohuoneessani!
Meillä oli illalla vieraita ja lupasin tehdä lasten herkkua, pannaria kermavaahdolla ja hillolla. Vanhassa elämässäni olisin syönyt monen monta palaa ja santsannut vielä illalla Sinkkuelämän aikoihin. Taikinaa tehdessä päätin, että syön kaksi palaa. Piste ja ei yhtään enempää. Käänteentekevää on se, että näin todella tapahtui! Sinkkuelämä päättyi ja loput pannarit odottavat edelleen jääkaapissa. Hyvä hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti