Olimme viikonloppuna mökillä. Nukuimme siellä levitettävässä puusohvassa, mikä nitisee ja natisee niin, että naapuriin kuuluu. Tai siltä se ainakin tuntui. Iltasadun ja tuutulaulujen jälkeen kierin sängystä pois, nitinän ja natinan säestämänä. Poikaseni totesi: " Äiti on liian painava tähän sänkyyn. Pian se varmaan räjähtää."
Tänään sain pojalta lukuisia halauksia ruokaa laittaessani. Poika kiersi kädet ympärilleni ja sanoi: "Äiti on pehmee."
Ennen ruokaa pelasimme Choko- peliä. Olen muuten huono leikkimään näitä "sitten tää sanois näin ja menis tänne" leikkejä ja ihan muitakin leikkejä. Mutta lautapelit, lukeminen ja askartelu- ja värityshommat, niitä tykkään puuhata lapsen kanssa. Mutta siis puhelimeni soi kesken pelin, vääntäydyin ylös lastenhuoneen lattialta ja kävelin rivakasti eteiseen. Kun olin vastannut, ystäväni kysyi olenko lenkillä, kun olen niin hengästynyt...
Kaiken tämän huomioiden, projekti jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti