Kirpparilla

Kiertelin tänään kolmella kirpparilla, etsiskellen lapselleni vaatteita. Voi, miten loosit olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia tyttöjen vaatteita. Poikien vaatteita löytyi vain sieltä täältä ja en löytänyt ainoatakaan kivaa kotiin viemisiksi. Poju jäi siis ilman, mutta minä löysin kivan, aavistuksen Afrikkahenkisen sifonkitunikan. Se näyttää kivalta vaaleiden farkkujen kanssa ja mikä parasta, se on täysin sopivan kokoinen. Vaatekaapista löytyy useampikin ostos tavoitevaatteita...

Opiskelut alkavat ensi kuussa. Tilipussin keventyessä on pakko karsia kulutusta. Olen päättänyt ostaa meidän molempien vaatteet pääosin kirppareilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Uudet talvitakit ostan meille varmaankin uutena, ellei jotakin sopivaa kävele vastaan. Ja farkut itselle. Pojulle ostan myös joitain uusia vaatteita, sillä pojille on niin vaikea löytää siistejä ja kauniita vaatteita käytettynä. Huutonetit ja vastaavat eivät ole minun juttu, tykkään nähdä vaatteen livenä. Vaatteen koko ja muoto voivat muuttua useiden pesujen aikana, joten haluan tsekata tuotteen ennen ostopäätöstä. Netissä on myös usein myynnissä vaatepaketteja ja harvoin niissä kaikki miellyttää omaa silmää tai tulee tarpeeseen, siksi en oikein ole niistä innostunut.

Olen sen verran kookas, että kirpparilta on vaikea löytää sopivan kokoisia vaatteita itselle. Kun saavutan koon 38-40, muuttuu tämäkin asia!

Laihdutuksesta sen verran, että vaikeaa on! Oikeasti laihdutus on helppoa, puhdasta matematiikkaa. Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Mutta käytäntö on jotain ihan muuta. Sokeririippuvuudesta on vaikea päästä irti, jäätelöt suorastaan pomppaavat ostoskoriin, karkkien sentään jäädessä hyllyyn. Ja iltasyöminen, siinä vasta murheenkryyni. Poju nukkuu, kello ei ole yhdeksääkään ja mieli tekee sitä sun tätä. Vanhassa elämässä olisin piipahtanut kioskilla hakemassa setin sipsiä, suklaata ja siideriä. Onneksi tuo ei enää onnistu.

Eteenpäin!