Opintoajan niukan budjetin talvihaalaripolitiikka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Ensin pojulla oli serkulta peritty upouusi Reiman toppis ja kirpparilta löydetyt hyvät henkselihousut. Päiväkodissa ei oltu tyytyväisiä tämän setin vaatimaan pukemisnopeuteen vai sanoisinko pukemishitauteen.
Niinpä äitini osti ystävällisesti muistaakseni Reiman haalarin pojalle. Se oli liian suuri ja jäi kaappiin odottamaan talvea seuraavaa. Haalarin numero kaksi poju sai niin ikään isovanhemmilta, tällä kertaa Tallinnan tuliaisina. Haalari oli liian pieni. Tai oikeastaan puntit olivat liian pitkät, hihat sopivat, mutta olka-haaraväli (vai miksi sitä nyt kutsutaan?) oli niin pieni, että pelkäsin puvun käytön aiheuttavan haarasauman ratkeamisen ja ikävänlaista puristusta pojan kalsarien sisään.
Kolmannen haalarin ostin itse. Puku palveli hyvin kaksi kuukautta ja pysyi jopa niin puhtaana, että sitä ei ehditty kertaakaan edes pestä. Haalarin alaosa on sellaista kurakangasta, samanmoista kuin kurahousuissakin. Hyvällä kelillä poju ulkoili pelkässä haalarissa, mutta loskaisella kurakelillä päälle puettiin kurahousut (Lähinnä siksi, että yöks niin kuraiset kurikset on kätevä riisua ennen pojan autoon istuttamista tarhapäivän jälkeen ja istuin pysyy puhtaana. Kurikset on myös kätevämpi pestä, kuin koko haalari. Vitsit miten muuten inhoan kykkiä kadulla ja riisua niitä märkiä ja hiekkaisia pöksyjä pojan päältä. Ehdottomasti ikävintä on sen kengän alle menevän remmin lipsahtaminen otteesta, jonka myötä oma naama on siinä kurasotkussa. Tarhan ohje siis on, että kurikset viedään kotiin pesuun, eikä siellä tarhassa ole mahdollisuutta niitä pestä. Koko toisen lapsen toivomis/pohtimishaaveet todennäköisesti kaatuvat tähän kurahousuasiaan, siitä kun seuraisi monta vuotta lisää kurahousukakkua...) Ja nyt siis huomasin, että sen kolmannen haalarin kurakangas on repeillyt ja halkeillut joka puolelta lahkeita ja saumoja korjauskelvottomaksi niin, että valkoinen vanukerros sen kun vilkkuu pitkin pukua. Ja sanonko mitä! Kunhan ehdin, laitan tälle kotimaiselle valmistajalle reklamaation asiasta.
Nyt on käytössä siis haalari numero neljä. Se on kiva Jonathanin puku, valmiiksi jo mudanvärinen, kestäisipä se edes tulevan kevättalven, sitten voisi jo siirtyä välikausihaalariin numero yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti