Tänään on poikasen kanssa huhkittu pensaissa ja puskissa, leikattu nurmikko ja saksittu menneen kesän perennoja.
Jotta homma sujuu, on oltava asianmukaiset vehkeet. Kävin ostamassa paikallisesta sekatarvakaupasta sellaiset pensasleikkurit vai mitkä ne nyt ovat. Niillä voi leikata sieltä, minne ruohonleikkurilla ei pääse. Ja kun sen ruoholeikkurin hain taloyhtiön varastosta, huomasin, että siellä olisi ollut sellaiset leikkurit. Mutta tällainen propuutarhuri tarvii omat työkalut, jotta puutarha pysyy kuosissa! Ja onneksi ne maksoivat vain 19,95 ja mikä parasta, niissä on teleskooppivarret...
Tein kaksi huomiota pihahommissa (joita en ole tehnyt sitten lapsuuden ja silloinkin lähinnä äidin ja isän painostamana): se on tällaiselle rapakuntoiselle, ylipainoiselle yksinhuoltajalle mainiota hyötyliikuntaa! Tuli ihan lämmin, kun kykin puskissa toista tuntia ja keräsin käsin maasta kaiken leikkelemäni, koska en omista haravaa ja se muuten pitää hankkia ensi tilassa, sellaista kun ei löytynyt taloyhtiön varastostakaan. Toisekseen, en muista koska viimeksi olisin ollut ajattelematta mitään. Siis keskityin vain siihen leikkaamiseen ja siistimiseen. Tai no, se ajatus kävi mielessä, että harmitti kun kello lähestyi poikasen iltapuuhien aikaa ja takapihan hommat piti jättää tuonnemmaksi. Ja about 10 kertaa kävin tsekkaamassa missä päin pihaa poju kurvaili fillarillaan.
Poju oli kuvainnollisesti liekeissä, kun löysin hänet ja fillarin pihan perältä. Naapurissa, paloaseman takapihalla ilmeisesti vpk piti harjoituksiaan. Liekit vain roihusivat tynnyreistä ja poikanen seurasi haltioituneena sammutusharjoituksia. Kuten arvata saattaa, hänestä tulee kuulemma palomies!
Kävimme tänään myös kirpparilla hakemassa rahat myymästäni pöydästä. Kuinka ollakaan, löysin hauskan vanhan kaapin ja siihen kuuluvan hyllyn pojun huoneeseen vain neljälläkympillä. Huomenna haemme sen ja viemme nykyisen hyllyn sinne myyntiin. Nyt enää jännitän, mahtuuko koko komeus sille varattuun paikkaan.
Ja ystäväni varmaan kuolevat nauruun, mutta puutarhainnostuksessani ajattelin istuttaa maahan vähän kukkasipuleja, vai mitä ne nyt on!
Puutarhanhoito on oikeesti niin mukavaa ja on kyllä terapeuttista sielun ja ruumiinhoitoa. Mutta juu ehkä hiukan repesin sille että välineet ne olla pitää ;). Sopii ehdottomasti tyyliisi.
VastaaPoistaNiistä sun etuoven kukkaruukuista ja siis varsinkin niissä ruukuissa upeasti kukkivista kukista jo huokui että maalla susta taitaa löytyä ihan uskomattomia uusia puolia!